Katariina Kemppainen on kemiantekniikan tohtori. Hänellä on pitkä tausta mm. VTT:ltä erilaisten biomassojen ja sivuvirtojen jalostuksen parissa. Nykyään hän työskentelee Metsä Springillä tiimissä, joka kehittää Metsä Groupille, pitkällä tähtäimellä, uusia teknologia- ja liiketoiminta-avauksia. Osana tätä työtä Metsä Spring sijoittaa startup- ja kasvuyrityksiin.
Metsä Springin sijoitussalkusta löytyy Woodio, jonka menestystuotteita ovat puukomposiitista valmistetut kylpyhuonekalusteet, sekä metsäteollisuuden sivuvirroista arvokkaita bioaktiivisia tuotteita valmistava Montinutra.
Metsä Springin sisäisistä kehityshankkeista Katariina Kemppainen mainitsee tekstiilikuidun sekä 3D-kuitutuotteiden valmistamisen kehityshankkeet. Näistä ensimmäistä varten perustettiin joint venture japanilaisen Itochun kanssa.
3D-kuitutuotteiden valmistamiseen liittyvällä kehityshankkeella Metsä Spring tähtää muovin korvaamiseen mm. erilaisissa ruokapakkausratkaisuissa. Tässä kehityshankkeessa Metsä Springin kumppani on Valmet.
“Yhdessä Metsä Spring ja Valmet pyrkivät kirittämään tuotantoteknologian ihan uuteen uskoon tehokkuuden ja tuotelaadun suhteen,” Kemppainen selittää.
Puunjalostusinnovaatioiden startup-suma
Viimeisen viiden vuoden sisään on syntynyt paljon startuppeja, jotka keskittyvät puunjalostusinnovaatioiden kaupallistamiseen. Määrä on kasvusuunnassa erityisesti Suomessa.
“Suomessa on hyvä määrä yrityksiä kasvamassa ja tämän alan yrityksiä on syntynyt viime aikoina runsaasti,” toteaa Kemppainen.
Nykyisestä startup-sumasta on kiittäminen vuosikymmenen takaisia tutkimusinvestointeja.
“Meidän tekstiilikuitukehityksemme perusta on luotu jo yli kymmenen vuotta sitten alkaneissa tutkimusohjelmissa. 2010-luvun vaihteessa ja siitä eteenpäin on ollut hyvää panostusta tutkimukseen yleisesti Suomessa ja se alkaa nyt poikimaan. Yleinen startup-pöhinä, joka on ollut käynnissä viimeisen kymmenen vuoden ajan, on saavuttanut tämänkin alan,” Kemppainen iloitsee. Hänen mukaansa muutos on näyttäytynyt myös uskalluksena lähteä kaupallistamaan innovaatiota yrittäjänä.
“Tutkimuskentässä toimivat kokeneemmat tutkijat ovat alkaneet nähdä yrittäjyyden mahdollisuutena. Startup-yrittäjiä on koulunpenkiltä tulevia, tutkijana olevia ja myös niitä, jotka ovat jo tehneet bisnesmaailmassa hyvän uran. Niitä, jotka ovat kokeneita, mutta haluavat nyt tehdä jotain uutta. Yleinen yrittäjyyden arvostus on noussut,” Kemppainen sanoo.
Kuinka moni lupaavista innovaation aluista jää tutkimuskenttään pääsemättä ikinä kaupallistamisprosessiin?
Katariina ei usko matkan varrelle jäävän useita potentiaalisia innovaatioita, sillä paraskaan teknologinen innovaatio ei ole toteuttamiskelpoinen, ellei sitä pystytä kaupallistamaan kohtuullisilla kustannuksilla.
Katariinan mukaan maailma on täynnä hienoja mahdollisuuksia, jotka vain ovat liian kalliita uuden liiketoiminnan pohjaksi. Tutkijat eivät keskity niin paljon kustannusten arviointiin kuin teollisuusyritykset, mikä osaltaan on ihan oikeinkin.
“Tosin kustannukset voivat myös muuttua ajan mittaan, kun ympäröivät olosuhteet muuttuvat. Tällöin aiemmin liian kalliiksi arvioitu innovaatio voikin yhtäkkiä olla toteuttamiskelpoinen,” hän jatkaa.
Parasta olisikin, jos yritysten ja akateemisen tutkimuskentän yhteydet olisivat mahdollisimman läheiset. Tämä auttaisi tutkijoita pitämään mielessä liiketoiminnan realiteetit ja yhdistämään bisnespotentiaalin tuoteominaisuusinnovaatioon.
Mitä on luvassa seuraavaksi – sellu, selluloosa, ligniini?
Puun kolme kemiallista pääkomponenttia ovat selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini. Sellu-termillä viitataan kemiallisella prosessilla erotettuun puukuituun, joka koostuu selluloosasta ja hemiselluloosasta. Jäljelle jäänyt ligniini on aiemmin nähty sellun tuotannon sivutuotteena, joka on käytetty energianlähteenä sellunkeitossa. Nyt ligniinin ympärille on muodostunut tutkimushankkeita, innovaatioita ja jopa teollisuutta, kuten Stora Enson Sunilan tehdas, joka on maailman suurin kraft-ligniinin tuottaja.
“On mielenkiintoista nähdä, miten ligniini nousee kuitujen rinnalle. Tähän mennessä fraktioiva puunjalostus on ollut kuidun perässä. Ligniiniteollisuus on kyllä tulossa, mutta se on noin sata vuotta kuituja jäljessä,” täsmentää Kemppainen.
Vaikka ligniini nähdään uutena mielenkiintoisena tulokkaana, Metsä Springin sisäiset projektit perustuvat sellukuidun uudenlaiseen käyttöön.
“Sellukuitu on kemiallisen puunjalostuksen puolella meidän mielestämme arvokkain, monipuolisin ja käyttökelpoisin osa puusta,” Kemppainen lisää.
Mitä sellusta ja selluloosasta voi tehdä?
Sellu on äärimmäisen monipuolinen raaka-aine. Siitä voidaan valmistaa melkein kaikkea sellaista, mitä muovistakin. Sellulla voidaan korvata muovin ja ylipäätään fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, siitä voidaan valmistaa vaatteita, komposiittia, pehmopaperia, painopaperia sekä pakkausmateriaalina hyödynnettävää kartonkia.
Tavallinen kuluttaja käyttää sellusta valmistettuja tuotteita mm. seuraavissa muodoissa: pehmopapereissa, terveydenhuoltotuotteissa käytettävissä papereissa, kosteuspyyhkeissä, vaipoissa ja henkilökohtaisissa hygieniatuotteissa, kahvin, teen ja autojen suodattimissa, elintarvikepakkauksissa, paperipusseissa ja paperimukeissa, kiinteiden ja nestemäisten aineiden kartonkipakkauksissa, etiketeissä ja tarroissa, painopaperissa, kankaissa ja vaatteissa sekä elintarvikkeiden ja lääkkeiden sidosaineissa.
Näistä lukuisista käyttötarkoituksista huolimatta sellua ei tällä hetkellä hyödynnetä niin laaja-alaisesti eikä niin moneen käyttötarkoitukseen kuin olisi mahdollista. Kemppainen näkee sellulle uusia mahdollisuuksia:
- Metsä Spring on parhaillaan kehittämässä ratkaisua siihen, miten maailma voisi pukeutua paperisellusta valmistettuun tekstiiliin. (Selluloosasta tuotetut vaatteet on perinteisesti tehty liukosellusta.)
- Uudenlaisissa pakkausratkaisuissa. Koronan myötä pakkausmateriaalia tarvitaan nyt enemmän kuin aiemmin ja tuleva lainsäädäntö pyrkii vähentämään fossiilisen muovin käyttöä.
Kemppainen kehuu sellukuitua loistavana välituotteena. Siitä on jalostettu tähän mennessä pääasiassa paperi- ja kartonkituotteita, mutta kyllä sellukuidusta olisi paljon muuhunkin. Hän kannustaa miettimään muitakin käyttötarkoituksia.
“Selluloosassa on potentiaalia kaikenlaisiin muihinkin lopputuotteisiin, mitä yhteiskunta käyttää.”