Käsi ylös kuinka moni on joskus valinnut tuotteen kaupassa pakkauksen perusteella? Myönnän, minä olen. Hyllyjen notkuessa kymmenistä samankaltaisista vaihtoehdoista valintaa helpottaa kummasti, mikäli tuote erottuu joukosta houkuttelevalla pakkauksella.
”Kyse on konseptoinnista.” Hanna Lehtonen sanoo. Pakkauksen muoto, materiaali ja design lähettävät voimakkaan viestin kuluttajalle tuotteesta, sen arvokkuudesta ja minkälaiselle kuluttajalle tuote on suunnattu.
”Kuluttajat ovat hyvin tietoisia ja ärsyyntyvät helposti, mikäli pakkaus ei täytä sille asetettuja ominaisuuksia.” Hanna Lehtonen tietää mistä hän puhuu, sillä hänellä on yli kahden vuosikymmenen verran työkokemusta pakkauskehitystyöstä lääke-, leipomo- ja makeispakkausten kehittäjänä. Lehtonen on nainen usean pakkausmateriaalilanseerauksen takana. Näistä tuoreimpina mainittakoot Fazer Makeisten markkinoille tuomat täysin uudentyyppiset puu-ja biopohjaiset pakkaukset; Sulapac® -materiaalista valmistettu lahjarasia käsintehdyille konvehdeille sekä suklaaraetuotteiden pussipakkaus Paptic Gavia® -materiaalista.
Mitä arvoa yritykselle on uuden pakkausmateriaalin tuomisesta ensimmäisenä markkinoille?
”Suurin hyöty uuden pakkausmateriaalin tuomisesta markkinoille on yrityksen ja tuotteen saama mediahuomio ja markkinointiarvo. Kun ollaan ns. ekana apajilla, niin se on merkki siitä, että yritys on hereillä. Yritys saa edelläkävijän leiman. Toisaalta uusien materiaalien työstäminen on myös valtavan innostavaa ja opettavaista.” Hanna Lehtonen sanoo.
Uuden pakkausmateriaalin käyttö ensimmäisenä elintarviketeollisuudessa ei suinkaan ole ongelmatonta. Pakkaava taho joutuu tekemään paljon töitä varmistaakseen mm. pakkausmateriaalin elintarvikekelpoisuuden. Se mitä väitetään pitää olla totta ja testattua. Materiaalin pitää olla käyttöönsä soveltuvaa. ”Tuotekehitysprosessin aikana taataan, että se tuodaan markkinoille vasta kun lanseeraus on turvallista”, Lehtonen sanoo.
Tärkeää on myös se, kuinka hyvin uusi pakkausmateriaali käyttäytyy tuotannossa. Valmiit tuotantolinjat ovat usein herkkiä pienillekin materiaalimuutoksille, jolloin uudet materiaalit väistämättä haastavat tuotantomittakaavaisen pakkaamisen. Tämän lisäksi materiaalin painaminen ja konvertointi halutun lopputuloksen saavuttamiseksi vie oman aikansa. Uusi materiaalivalinta luo usein myös sisäistä painetta eri toimintojen väliin. Useimmiten kysymys on rahasta ja siitä kuka maksaa perinteisen pakkausmateriaalin ja uuden kalliimman materiaalin välisen erotuksen. Toisin kuin voisi luulla tätä kustannusta hyvin harvoin voidaan siirtää kuluttajan maksettavaksi.
Pakkausalan tulevaisuus?
Vaikka suurilla makeisalan toimijoilla on satoja testattuja pakkausmateriaaleja käytössään, on niillä myös kova paine löytää ja testata uusia materiaaleja. Tähän ohjaa vastuullisuusohjelmat ja -strategiat, jotka uusien materiaalien lisäksi tähtäävät myös pakkausmäärän vähentämiseen ja kuluttajien ohjeistamiseen pakkauksen oikeaoppisesta kierrättämisestä.
Oman jännitysmomentin pakkausalan tulevaisuuteen tuo biopohjaisten materiaalien kasvava kysyntä ja tarjonta sekä EU:n muovistrategia, joka edellyttää, että vuonna 2030 kaikki muovipakkaukset on valmistettu kierrätettäviksi tai uudelleen käytettäviksi.
Lehtosen mukaan edellä mainituissa tavoitteissa olisi ollut paljon töitä jo ilman koronaakin. Nähtäväksi jää kuinka paljon koronan tuomat taloudelliset haasteet vaikeuttavat pakkausalan pitkiä tuotekehitysprojekteja. ”Positiivista on tosin se, kuinka korona on rentouttanut sen, ettei muovia enää nähdä niin pahana. Ymmärretään, että pakkausten pitää täyttää pakkausten rooli tuotteen suojaamisessa ja hygieenisyyden ylläpitäjänä. Muistetaan mikä on pakkauksen arvo.” Hanna Lehtonen sanoo.