Woodlyn blogivieraana Juha-Matti Katajajuuri (erikoistutkija, Luke)
Ruokapakkauksen tehtävä on suojata elintarviketta logistisessa ketjussa, kaupassa ja kotitalouksissa ja siis mahdollistaa ruuan tuleminen syödyksi. Tämä on kaikkein tärkein vaatimus pakkaukselle, pohdimme asiaa sitten ympäristön, talouden, kuluttajan tai yhteiskunnan näkökulmista. ”Kestävät” pakkaukset eliminoivat ruokahävikkiä, ja sitä kautta vähentävät ruoan turhaa tuottamista. Ruokahävikki kun kasvattaa merkittävästi – ja tarpeettomasti – ruoan ympäristövaikutuksia ja kustannuksia, ja nimenomaan turhan ruoan tuottamisen kautta.
Mikäli yksikin pieni kinkkusiivu jää pakkauksesta syömättä, niin turhan kinkun tuottamisen ympäristövaikutus on samaa tasoa tai suurempi kuin koko pakkauksen tuotannon ja hyötykäytön ja jätehuollon ympäristövaikutus.
Tutkimme laajasti Lukessa ruokajärjestelmää ja sen ympäristöjalanjälkeä ja pienentämistä, niin tuotannon kuin kulutuksen kuin kiertotaloudenkin näkökulmasta. Ruokahävikki on yksi tähän liittyvä keskeinen osa-alue, ja itse asiassa kaikkein tarpeettomimmista ruokajärjestelmän kestävyyden toteutumista haittaavista tekijöistä. Olemme juuri päivittämässä Ruokahävikkiseuranta– ja CircWaste-hankkeissa laadittua ruokahävikin vähentämiseen tähtäävää tiekarttaa. Hyvät, toimivat, kestävät ja mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin tuotetut pakkaukset ovat yksi osa ratkaisua.
Millainen sitten olisi ”kestävä” pakkaus?
Jotta voisimme aidosti vertailla eri pakkausvaihtoehtojen ympäristösuorituskykyä, tulee pystyä samaan aikaan arvioimaan tuotteen suojaavuus, mukaan lukien potentiaali ruokahävikin ennaltaehkäisijänä sekä itse pakkausjärjestelmän systeemiset, vertailukelpoisesti määritetyt ympäristövaikutukset. Tällöin osana tarkastelua ovat luonnollisesti mukana esimerkiksi pakkausmateriaalien erilaiset ympäristöjalanjäljet, kierrätys- ja jätehuollon aiheuttamat ympäristöjalanjäljet kuten myös pakkauksien hyötykäytön kautta saavutetut ympäristöjalanjälkisäästöt, unohtamatta biohajoavuutta sekä roskaantumista ja sitä kautta aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä itse tuotetta ja ruokahävikkiä.
Niin fossiilipohjaiset kuin biopohjaiset muovit ja muut materiaalit kuten kuidut, metallit ja lasi tulee arvioida saman kestävyyssabluunan kautta. Haaste on melkoinen ja tiede yrittääkin parhaillaan pala palalta tätä vyyhtiä ratkoa. Yhtäältä tarvitaan yhdenmukaisia ympäristöjalanjälkiohjeita pakkausten vertailuun ja sitten tositietoa ketjun eri vaiheista ja prosessista sekä tietoa ruokahävikistä eri tilanteissa, myös kotitalouksissa.
Miten kuluttajan ymmärrystä voisi lisätä?
Ideaalitilanteessa kuluttajilla olisi tulevaisuudessa tieto erilaisten pakkausvaihtoehtojen tosiasiallisesta ja tiedepohjaisesta kokonaisympäristöjalanjäljestä. Tällöin voisi olla rakennettavissa tuoteryhmäkohtaisesti. Tarve on kirjattu mm. kansalliseen muovitiekarttaan korvaavien materiaalien kohdalle ja tälle logiikalle rakennettu Packaging Sustainability SCORE -konsepti on myös sisällytetty laajaan suomalaiseen PlastLife-hakemukseen. Haun tuloksia ja työn mahdollista starttia odottelemme loppuvuoteen 2022 yhteiskumppaniemme kanssa. Pakkauksille sovellettavan ympäristöjalanjälkilaskentamenetelmän pohjana toimisi mahdollisimman pitkälle Komission PEF-ohje. Kansallisesti näitä laskenta- ja arviointimenetelmiä kehitetään ja yhdenmukaistetaan Lukessa useammassakin hankkeessa, esimerkiksi LCAFoodPrint-hankkeessa, mutta pakkauksille räätälöity metodiikka olisi osa tätä uutta laajaa avausta, suorana jatkona nykyiselle PackageHeroes-työlle.
Pakkausten ympäristöväittämät ovatkin kaiken tämän pohjalta hyvin mielenkiintoinen ja haastava aihepiiri, ja siksi olemme juuri järjestämässä roundtable-tilaisuutta asiasta. Vaikka meillä ei ole kaikkeen vielä vastauksia niin toivomme, että asiasta käydään yhteiskunnallista keskustelua. On tärkeää, että alan yrityksissäkin hahmotetaan tämä laaja kokonaisuus mahdollisimman hyvin. Yhtäältä tulee tunnistaa elinkaari- ja hiilijalanjälkiarvioinnin mahdollisuudet kestävien pakkausvaihtoehtojen kehittämisessä ja ympäristöväittämien pohjana, mutta on syytä olla myös tietoinen näihin liittyvistä haasteista.
Juhis Katajajuuri on pitkän linjan kestävän ja vastuullisen tuotannon ja kulutuksen tutkija ja asiantuntija, joka on erikoistunut erityisesti ruokajärjestelmän, pakkausten, kiertotalouden ja ruokahävikin hiilijalanjälkeen ja ekologiseen kestävyyteen. Nykyisin hän työskentelee Luonnonvarakeskus Lukessa tiiviissä yhteistyössä alan yritysten kanssa, yhtäältä asiakaspäällikkönä ja erikoistutkijana.
kuva: Kati Länsikylä